sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vieraileva kirjoittaja (Tellan tarina)

Tellan tarina (vieraileva kirjoittaja)

Olen todella vahva ja suorasanainen kuusitoistavuotias tyttö, joka ei välitä piirun vertaa siitä mitä muut ajattelevat....  tai niin ainakin luulin kunnes minusta alettiin kirjoittelemaan nettiin siitä kuinka lihava olin, vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen. 
Olin urheiluluokalla tuolloin, joka lisäsi ulkonäköpaineita, kun taitoluistelijat sun muut olivat langanlaihoja ja itse koripalloa pelaavana hieman lihaksikkaampi ja niin sanotusti aiemmin kehittynyt naisellisemmaksi kuin he. Olen aiemminkin kuullut siitä, että olen isokokoinen, vaikka en ole ylipainoinen, mutta kuitenkin pitkä naiseksi. 
En ole koskaan välittänyt siitä ennen kuin näin nuo kirjoitukset netissä ja ne todella kolahtivat. 


Ajalta kun en välittänyt, mitä muut ajattelivat.

Aloin miettiä onko minussa vika vai missä. Aloin hetken mielijohteesta jättämään ruokailuja väliin ja saatoin syödä kolme kertaa päivässä pari hassua porkkanaa. Paino putosi kuukaudessa ja sain ihmettelyjä siitä kuinka paljon olen laihtunut ja tietysti myhäilin tyytyväisenä! 
Halusin pudottaa lisää ja niin teinkin. Kokeilin Go fat go kuuria, jonka aikana pudotin vielä edellisten kilojen lisäksi pari kiloa lisää. Ystäväni tiesivät ettei kaikki ole kunnossa ja ei ollut päivääkään etteivät he sitä minulle kertoneet. Itsepintaisena en heitä kuunnellut... 

Ajalta jolloin aloitin laihdutuksen.
Kuvassa ei näy kovin hyvin silloinen tilanne, mutta kylkiluut alkoivat lopulta paistaa.


Kesän 2012 alkaessa sairastuin tilapäisesti mononukleoosiin ja sain kuukauden liikuntakiellon. Kuntoni laski ja en jaksanut tehdä mitään, lihakset olivat myös laihtumisen myötä mennyttä tavaraa. Kesällä en löytänyt motivaatiota liikkua ja lihoin kymmenen kiloa. Vihasin itseäni. 
Syksyllä aloitin lukion ja stressi lähti nousukiitoon kun en osannut vielä hoitaa asioitani. Harjoittelin 5 kertaa viikossa ja minulla oli 3 korismatsia per viikonloppu. Näihin yritin yhdistää koulun ja vaikka hyviä arvosanoja tuli kuin liukuhihnalla olin stressaantuneempi kuin olen koskaan ollut. Vihasin kroppaani ja sairastuinkin lopulta bediin. Paastosin viikon kunnes seitsemäntenä päivänä ahmin mahani niin täyteen etten kyennyt liikkumaan. Tuskat olivat kamalat sekä henkisesti, että fyysisesti. Luin keskusteluja aiheesta ja purskahdin itkuun lukiessani, että BEDistä ei "parane" kuin masennuslääkkeitä syömällä, jotka peittävät oireet vähentämällä ruokahalua kuitenkaan parantamatta itse sairautta. Sinä päivänä päätin tekeväni mitä tahansa, että parannun. Juttelin terveydenhoitajan kanssa ja päädyimme siihen tulokseen, että stressiä on vähennettävä keinolla millä hyvänsä. 

BEDin aikaan
BEDin aikaan

Aloin siis ottaa iisimmin koulun kanssa ja elämäni alkoi helpottua samantien. Edelleen koeviikolla halu ahmia kasvoi, mutta pidin itseni kurissa. Nyt voin sanoa parantuneeni ja ylpeänä SM-pronssimitalistina kauden loputtua hankin salikortin, jota olen nyt päässyt käyttämään kahden viikon ajan ja tarkoitus on jatkaa samaan, oikeasti terveelliseen malliin. 
Haluaisin vain sanoa kaikille, että ottakaa selvää asioista ennen kuin toimitte. Itse olen mennyt laidasta laitaan löytääkseni terveellisen elämän ja nykyisin saatan itkeä onnesta kun olen niin iloinen siitä, että kaikki tuo kamala on takana! 

Nykytilanne

Blogini löytyy osoitteesta www.carpe-diem-tella.blogspot.com, olen siis 16-vuotias Lahtelaistyttö ! Kiitoksia kun luitte !


Terveisin Tella Kemppinen
comments

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.