Puhutaan asioista niin kuin ne todellisuudessa on (T)

Moikka! 

Huh... Mä en tiedä monettako kertaa pahoittelen kiirettä.. auts.. Tosiaan tässä elämässä tapahtunut niin paljon kaikkea että pakko ollut priorisoida perheeseen, jne. aikaa ja täten blogin päivittely kärsinyt.. Olen toki meidän facebook-seinälle kirjoitellut/päivitellyt mitä kerennyt mutta tosiaan tämä kirjoittelupuoli ollut vähän hiljaisella.. Miksi näin?

Kuten otsikkokin kertoo niin jotain syvällistä luvassa.. 

Ajatus kirjoittaa tämä syntyi oikeastaan kolmesta asiasta.. 

1. Minua jollain tasolla ehkä joskus hieman ärsyttää että ihmiset luulee että elämä vaan hymyilee ja minä olen aina niin iloinen. Minä jaksan treenata aina säännöllisesti ja ruokailuissakin olen tarkka. 

2. Omassa elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea mikä saanut minut haluamaan sitä että haluan jakaa niin sanottuja todellisuuksia ihmisille. Ei pelkkää pintaa ja illuusiota "täydellisyydestä". 

3. Olen lukenut muutaman bloggauksen tässä jotka vähän sivuavat tätä kaikkea mitä omassa päässä pyörinyt.. Näistä esimerkkinä vanha tuttu Vaasasta eli Aino.. Hänen kirjoituksensa asiaan liittyen TÄÄLLÄ.

Toinen esimerkki Metallisydämen blogista TÄÄLTÄ. Metallisydän ottaa vähän humoristista perspektiiviä mutta kohdallani osittain kolahti ;) Aino taas puhuu siitä mistä minäki eniten sivuan seuraavaksi.

Eli... Onko se elämä niin hienoa joillakin? Oikeasti?

Kuinka osa vaan onnistuu AINA?

Usein saan kuulla että oletpa hyvässä kunnossa, olet minun idoli, jne. Mikä on hyvin imartelevaa ja mieltä piristävää. Mielestäni myös kehujen antaminen on todella tärkeää! KAIKILLE! Sitä ei missään nimessä saa vähätellä. Joskus vaan pelkään että annanko väärän kuvan? En halua antaa kuvaa että elämä on yhtä onnea ja hienoutta! Se kun ei ole totuus. Toisaalta en halua myöskään ajatella niitä negatiivisia asioita. Siinäkään ei ole järkeä. Täten blogiin päätyy pääosin asioita joissa puhutaan vaan kivoista jutuista, kehittymisestä, jne. Mikäli vain vatvon negativiisia asioita niin ne ottaa hallinnan. AINA! 

Minä olen siis todella onnellinen ja kiitollinen mitä minulla on.. On päiviä kuitenkin jolloin en ole niin onnellinen. On päiviä jolloin itken hysteerisesti, kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, huomaan olevani kateellinen joillekkin, olen vihainen, jne. Tätä tapahtuu vaikka se ei aina kuvien, päivitysten, jne. perusteella siltä näytäkään. 

Aino kirjoitti mielestäni todella hyvin aikaisemmin linkkaamassa tekstissään: 

"Se iloisin poika sun seurueesta. Se, jonka huumorin ja elämänasenteen tahtoisit. Se miettii itsemurhaa joka päivä. Miten mä sen teen ja kuinka suoritan? kuka edes jää kaipaamaan? Se tyttö,  jolla on mahtava työ, kaikki hyvin ja iloinen ulkokuori. Siltä puuttuu oman elämän pohja, perhe, ja ne, jotka pitää siitä huolta kun se tarvii sitä. Se poika, urheilullisesti hirveen lahjakas, hyvännäköinen nuori. Se, jonka vanhemmat on alkoholisteja, minkä vuoksi se itkee joka ilta, eikä tiedä mitä tekis. Se kaunis tyttö, jolla on kaikki hyvin, joka haluis perheen ja lapsen, mutta ei vaan voi saada sitä geenien vuoksi."

Tätä minä tarkoitan. Meillä kaikilla on asioita minkä kanssa kamppailemme. Jotkut elävät köyhyydessä ja joutuvat kuukausittain miettimään mitä ostavat kaupasta kun toinen menee ja lappaa kärryn täyteen huolettomasti eikä kuitin loppusummaa tarvitse miettiä. Yksi taas reissaa koko ajan. Toisella on hienoimmat vaatteet. Kolmannella on "siisteimmät" kaverit. Neljännellä on taas se vartalo ja itsekuri minkä itsekin haluaisi. Nämä ovat hyvin pinnallisia asioita joita moni havittelee. Itsekin usein. Valehtelisin jos väittäisin muuta. 

Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin. Minun on helppo ne nähdä lapseni kautta. Se että vauvani on kasvanut jo melkein 9-vuotiaaksi isoksi pojaksi. Se on niin helppo nähdä muutakin lapsen kautta. Äitiys on kasvattanut minua muutenkin niin paljon. Sitä oppii nauttimaan arkisista asioista. Sitä oppii nauttimaan kodin rauhasta, mökkeilystä, jne. Nyt en tarkoita mitään mökkibileitä joissa vedetään kaljaa ja ryypätään umpitunnelliin itsensä kavereiden kanssa. Tarkoitan rauhoittumista. Moni löytää tämän myös parisuhteesta. Minullakin avioliitto ja mies ovat vaikuttaaneet myös tähän. Koirakin tuo vastuuta. Itse asiassa minun elämä voi vaikuttaa hyvinkin ihanteelliselta.. On lapsi, on mies, on ihana pieni lemmikki, unelmien työ, treenattu vartalo, unelmien parisuhde, matkailua, jne. hmm... Ei ne tuo onnellisuutta sellaisenaan. Olen havahtunut niin monesti tyytymättömyyteen. Miksi? Koska ihminen haluaa enemmän niin helposti. Lisäksi nuo kaikki eivät automaattisesti tarkoita onnellisuutta muutenkaan. Ei lapsi tee ihmistä onnelliseksi, ei parisuhde, ei työ, ei raha, jne. Olen saanut niistä kaikkea ja minulta on myös puuttunut ne kaikki. Sanotaanko nyt vaikka näin että kun nämä kaikki oli viittä vaille minun niin luulin että nyt minusta tulee poikkeuksellisen onnellinen... No kävikö näin? Ei suoranaisesti... 

Avataan hieman.. Sain siis periaatteessa kaiken mitä halusin. Olin tehnyt aikoinaan listan mitä haluan. Nyt minulla on niistä käytännössä kaikki muut paitsi hieno auto ja omakotitalo. Niihin kuului itseasiassa blogi, lapsi, mies, koulutus, työ, rahallisesti hyvä tilanne, jne. Jouduin hieman käymään henkistä taistelua itseni kanssa että mikä minua vaivaa? Miksi ei riitä? Miksi en tunne iloa tästä kaikesta? En nyt kuitenkaan halua antaa ymmärtää että olisin ollut maissa. En ollut. Luulin kuitenkin tuntevani enemmän. Tähän ehkä liittyi taustalle jonkintasoista näyttämisen tarvetta. Mitä enemmän olen kasvanut sitä enemmän näyttämisen tarve on poistunut. 

Vasta viimeisen vuoden aikana olen oikeasti oppinut arvostamaan elämää. Eniten viimeisen puolen vuoden aikana. 

Nuo mainitsemani asiat ovat vain pintaa todellisuudessa. Minullakin on ongelmia elämässä. Parisuhdeongelmia, sairastumisia, sairauksia, lapsen ongelmat, työongelmat, kiire, perheongelmia, kavereiden kanssa ongemia, jne. Milloin mitäkin... Välillä vain pieniä pieniä asioita.. Välillä oikeasti vaikeita asioita. Niitä kuuluu olla. Ne kuuluu kaikille. Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Ei minun eikä naapurini. 

Me saadaan lukea uutisista kuinka joku teki jonkun kamalan teon, me saatetaan kuulla perheeltä/ystäviltä kuinka joku on tehnyt jotain mitä ei olisi koskaan uskonut. Ihmiset on erehtyväisiä, virheellisiä, epätäydellisiä.

Tämä on osittain syy myös miksi en ole kirjoittanut tänne. Minulla on ollut kausi jolloin on tapahtunut sekä hyviä että huonoja asioita. Se ei ole epäkohteliaisuutta, itsekkyyttä, jne. Se on ollut puhtaasti sitä että koko Fitness on ärsyttänyt minua, ihmisten täydellisyyden tavoittelu on ärsyttänyt minua, kaikki on vaan niiiiin hienoa! Olen käynyt jonkinlaista taistelua että mitä minä tänne kirjoittaisin.. Haluanko kirjoittaa jotain joka antaa taas kuvan elämän hienoudesta, haluanko syöttää mielikuvia täydellisyydestä, jne. En ole halunnut. 

Mietin pitkään kirjoitanko ollenkaan asiasta. Enhän minä edes avaa sen tarkemmin tässä mitään todella henkilökohtaista. Enkä halua. Ne ovat asioita jotka kuuluvat minulle. Kaikkea ei tarvitse kertoa. Blogi kertoo vaan niistä kivoista jutuista. Blogi kertoo treenaamisesta, se antaa vinkkejä, jne. En vaan tosiaan ole halunnut enkä kerennyt kirjoittaa.. Olen miettinyt mitä haluan kirjoittaa..

TÄSTÄ siirrytäänkin tuohon Metallisydämen kirjoitukseen. Hän viittasi tekstissä siihen kuinka annetaan ymmärtää että syödään sitä ihanaa maustamatonta rasvatonta rahkaa ja oikeasti on sipsit maistuneet! :D

Tämä on tosiaan se toinen kuva minkä voin antaa.. Että aina täydellisesti treenataan, täydellisesti syödään, jne.

Okei... Eihän se nyt ihan näin mene.. Tai no en tiedä tekeekö joku tuollaista? :D Toivottavasti ei.. Se on taas väärän kuvan antamista pahimmillaan. 

Olen jokatapauksessa tehnyt kirjoituksia siitä mitä syön, tuonut ilmi blogissa että käyn viihteellä, käyn pizzalla, syön karkkia, jne. Haluan vaan ehkä vähän korostaa tätä. En missään nimessä niin että ne olisi hyviä vaihtoehtoja. Parempiakin "löysäilyjä" olisi tarjolla. Minä nyt vaan yksinkertaisesti pidän niistä. 

Täten avataan vähän minun todellisia viikkorutiineja, ajatteluania ja treenaamista:

Minä treenaan säännöllisesti mikä pitää paikkaansa. Säännöllisyys ei kohdallani kuitenkaan tarkoita kalenteria johon merkattu aina tarkat treenit jotka vedän vaikka olisin väsynyt. Säännöllisyydellä minä tarkoitan sitä että treenaan viikottain 3-5 kertaa ja treenit ovat joskus 15minuuttia ja joskus 75minuuttia. Harvinaista että treenaisin pidempään. Joskus ne on kevyitä, joskus ne on raskaita. En jaksa muehtia sitä että tuleeko tämä treeni tehtyä juuri eikä melkein. En jaksa miettiä tuleeko yksi välipäivä enemmän kuin pitäisi. Liikaa en treenaa kuitenkaan koskaan. Olen myös pysynyt terveenä. Ei ole myöskään tullut rasitustiloja. 

Toimin kuitenkin Personal Trainerina ja joskus vaadin täsmällisyyttä enemmän. Tämä perustuu puhtaasti siihen jaksoon mikä asiakkaan kanssa on. Mikäli on asetettu tavoite niin silloin ehdottomasti noudatetaan sääntöjä. Koko elämä ei saa kuitenkaan olla sitä. Pyrin aina asiakkaiden kanssa joustamaan ja ohjaamaan heitä terveeseen ajatteluun. Tämän vuoksi mm. ruokaohjelmani ovat todella monipuolisia. Annan myös opetusta kuinka "lipsua", mitkä on fiksuja vaihtoehtoja jos haluaa mennä subway-ravintolaan, mäkkäriin, jne. Tämä siitä syystä että ei mielestäni kukaan voi oikeasti elää kuljettaen rasioita joissa kantaa ruokaa jotka tehty kolme neljä päivää sitten. Toisaalta on ihmisiä jotka pitää hyvin tarkoista rutiineista mutta väitän että kyseessä on hyvin marginaalinen ryhmä. Valmennukset on tosiaan asia erikseen. Silloin joudutaan joskus olemaan tarkkoja, jne. jotta päästään esim. kärryille missä ongelma. Silloin on fiksua mennä ohjeiden mukaan tarkasti jotta traineri näkee mm. missä vika. Kuitenkin mielestäni myös jokaisen trainerin pitää osata ohjata ihmisiä terveeseen ruoka-ajatteluun. Mikäli on häät niin mielestäni on jopa epäkohteliasta tuoda joku oma pakastepurkki ja nakertaa sieltä omaa kana-riisi-hernesekoitusta. 

Minäkin olen tehnyt tuota. Se mihin se itsellä johtaa on totaaliseen ahdistukseen. En vain pysty. Tämä oli merkittävä syy miksi kisoihinkaan en halua mennä. Minäkin syön toki aamulla kaurapuuroa ja raejuustoa ja minä oikeasti pidän siitä. Se toki pitää maustaa tietyllä tavalla. Syön leipää, kanaa, riisiä, kasviksia, maitorahkaa, jne.. Noista kärjistetyistä esimerkeistä koostuu pääosin ruokavalioni. Minä syön myös karkkia, jogurtteja, valkoista leipää, rasvaisia pihvejä, jne. Nykyään se on varmaan aikalailla 80-20. Tarkoittaen sitä että 20% on jotain ei niin hyvää. Miksi? Koska ne on niin hyviä, niitä tulee syötyä kahvilla, perheen kanssa, juhlissa, mökillä, jne. En käytännössä ota koskaan reissuun omia ruokia. Mikäli lähden junalla reissuun niin saatan ottaa ärrältä kolmioleivän. Minä kuitenkin siis syön paljon! 

Eli todellisuus kohdallani on treeniä tavoitteellisesti sekä terveellistä ruokaa josta pidän. Se on myös treenittömiä päiviä jolloin jään sohvalle ja syön makeisia. En syö niitä tankkaukseen vaan ihan koska pidän niistä. Ne myös päivinä jolloin kututettu paljon auttaa tankkaamaan varastoja kun en jaksa vetää mahaa täyteen pelkkää terveellistä pöperöä. Tähänkin toki esim. pähkinät olisi parempia mutta kun ei ne oo niin hyviä. PUOLLAN silti jotakin tavoitetta hakiessa tai valmennuksessa oltaessa olemaan tarkka. Kuitenkin jollain lipsumisvaralla. Se kun on normaalia. Se pitää kontrolloida siis tietty. Mikäli kaiken estää kokonaan niin näen että suurin riski epäonnistua. Haluan myös muistuttaa että tällä hetkellä minulla ei ole aikatavoitteita mihinkään vaikka suoritustavoitteita onkin. Ei ole varsinaista aikatavoitetta minkään kehonkoostumuksenkaan tiimoilta. Kunhan treenailen ja olen. Tämä sopii minulle. Varsinkin nyt kun olen päässyt päätavoitteisiini. Nyt vaan kehitytään tässä muun elämän ohella lisää vähän hiljaisemmalla temmolla. Dieettillä olen. En kuitenkaan suurella. Painoa pudotan n. 200g/vko eli hyvin hitaasti. Voi olla että innostun asettamaan jonkun tiukan tavoitteen koska joksus ne on kivoja. Nyt vain ei ole niiden aika. 

Lisäksi haluan sanoa että olen pahoillani että en ole juurikaan kirjoittanut. Olen saanut suuni puhuttua puhtaaksi joten kirjoitusmotivaatio kasvanut, oma elämä hyvin hanskassa, poikakin on kesäleireillä jonkin verran, jne. Täten minulla on taas hyvin aikaa tännekkin <3

Toiveita postauksiin saa heitellä ja mielellään niistä kirjoittelen jos osuu kohdille ;)

Enkä halua tosiaan antaa kuvaa että nyt haluan synkistellä :D Päinvastoin! Halusin vain tuoda asioita vähän erilaisesta perspektiivistä ilmi kuin saatan joskus antaa ymmärtää! :) 

Loppuun vielä muutama hyvä kuva Hyvejohtajuuden sivuilta :) 

<3:lla Terhi

(c) Joonas Leppäviita
http://leppaviita.com

comments