Sunnuntaimietiskelyä (E)

Tämä bloggaus sai aiheensa siitä, kun kuulen usein ihmisten päivittelyä "kuinka sitä saisi aikaiseksi aloittaa elämäntaparemontin/treenaamisen/tmv" ja "mistä sä saat energiaa tohon treenaamiseen ja kaikkeen muuhun", listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näistä aiheista voisi kirjoittaa ja keskustella vaikka kuinka, mutta listasin nyt itselleni tärkeitä juttuja ja pointteja, joita jokainen voisi omalla kohdallaan miettiä, ja lisäksi kommentoin joitain usein kuulemiani kommentteja.

Sinä itse päätät, mihin suuntaat ja kohdistat omat voimavarasi.

Näin. Kaikilla on/on ollut varmasti jaksoja elämässä jolloin on tullut tehtyä ja käytettyä energiaa johonkin epäolennaiseen, mikä sitten loppupeleissä vaan kuluttaa voimavaroja. Voit käyttää aikaa murehtimiseen ja asioiden päivittelyyn, kun senkin ajan ja energian voisit käyttää hyviin, itseä palkitseviin tekoihin. Koska itse voit vaikuttaa omaan elämääsi, niin miksi suunnata voimavarat johonkin huonoon, negatiiviseen tai ei-niin-olennaiseen, kun ne voisi käyttää esimerkiksi oman unelman tai haaveen saavuttamiseen. Oli se sitten mitä tahansa.

 Omalla kohdallani tuli aiemmin suunnattua omia voimavaroja sellaisiin kaverisuhteisiin, jotka veivät täysin mehut. Se, että toistuvasti nostat jonkun ihmisen itsesäälin syövereistä, ja saat takaisin loppujen lopuksi pelkkää (vertauskuvallisesti) haistavittua ja kiittämättömyyttä, on itselle pelkkää ajan ja voimavarojen tuhlausta. Toisessa esimerkissä tämän kaverin ongelmia ja henkilökohtaisia asioita joutuu kuuntelemaan loputtomiin, samalla toimit kaverin parisuhdeneuvojana, terapeuttina, psykologina ja seksologina mutta takaisin et saa yhtään mitään, edes sitä että toinen viitsisi kysyä sun kuulumisia. Toisen kuunteleminen ja tukeminen on eri asia, puhun ääripään tapauksista. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon kaverisuhteista, jotka eivät ole puolin ja toisin tyydyttäviä ja joihin tunnen kuluttavani voimavarojani turhaan.

Voit vaikuttaa omiin suhtautumistapoihisi ja reaktioihisi.

Kaikki reagoivat eri tavoin, kun elämässä tulee eteen suuri haaste, pettymys, tai jokin seisauttava tilanne tai tapahtuma. Se voi olla jokin suuri asia elämässä, tai ihan vaan takapakki elämäntaparemontissa. Totuttua suhtautumistapaa ja reagointia voi harjoitella ja muuttaa! Jos ennen jokin tilanne sai aikaan tajuttoman pettymyksen tunteen, sellaisen fiiliksen, että tästä ei enää nousta, niin näin ei tarvitse olla aina. Sen sijaan että makaisi viikon sängyn pohjalla itsesäälin kourissa, voi olla avoin ja kuulostella omia tuntemuksia, ja alkaa harjoittelemaan itsensä johtamista. Kyllä, se on täysin mahdollista.

"Sitten kun" ja "huomenna".

Nämä ovat klassiset tekosyyt jonkin asian aloittamiseen. Jos olet tätä hokenut itsellesi jo pidemmän aikaa, niin et luultavasti tule aloittamaan yhtään mitään huomenna(kaan). Aloita siitä syystä jo tänään. Tämä päivä on suurin mahdollisuus, ei huominen. Miksi hukata yhtään päivää? Elämä on lyhyt, eikä kukaan tiedä vaikka se loppuisi jo huomenna. 

Pätee hyvin myös treenaamiseen. "Huomenna mä sitten treenaan kovempaa" tai "huomenna mä sitten menen salille", ja tämä legendaarinen "tässä ehtii vielä hyvin rantakuntoon ennen kesää, aloitan maanantaina". Tee tai aloita se jo tänään!

Positiivinen asenne.

Jotkut eivät välttämättä ymmärrä, kuinka suuri osuus positiivisella asenteella on matkaan ja sen tuloksiin. Ja tarkoitan matkalla siis mitä tahansa, on se sitten matka johonkin suureen muutokseen, jotain liittyen opiskelu- tai työkuvioihin, tai elämä yleensä. Kyllähän kaikki tietää, että harvemmin negatiivisuudella synnytetään positiivisuutta. 

Itseäni on mietityttänyt myös se, kuinka vähän ihmiset kuitenkaan haluavat tehdä toisille hyvää. Joku pieni teko tai sana voi pelastaa koko päivän. Onko se itseltä pois, tai menettääkö siinä jotain? Jos pystyy tartuttamaan edes yhteen ihmiseen positiivisen fiiliksen tai asenteen, tai ylipäätään vaikka hyvän mielen, on se itselle voitto. Uskon, että eteen päin annettu poikii jossain vaiheessa myös takaisin.

Terhin postaus asenteista löytyy täältä

Ehdottomasti lukekaa!

"Ei musta oo siihen."

Ehkä suurinta paskapuhetta. "Kun mä nyt oon tämmönen niin en mä pysty enkä voi." Joissain asioissa vedotaan siihen, että "ei mulla ole aiempaa kokemusta" tai "kun mun tausta on tämä". Itsensä kehittäminen on itselleni aivan äärettömän tärkeää, ihan joka osa-alueella. Jokainen asiantuntija oli joskus amatööri. Oli haave sitten mikä tahansa, kaikki lähtee siitä että uskoo ja luottaa omaan napaansa. Kun tavoite on määritelty, kaikki on itsestä kiinni. Kukaan ei ole sanonut, että se matka olisi helppo tai kivuton tai etteikö se vaatisi paljon työtä, mutta ei kaiken kuulukaan tuntua hyvältä. Voi myös olla, että matka ei helpotu sen edetessä, mutta sinä tulet koko ajan paremmaksi. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, löydät kyllä keinot. Jos et, päädyt vain keksimään tekosyitä. Maalissa lopputulos palkitsee ja huomaat, kuinka kaikki on ollut sen arvoista. Itsensä haastamisesta ja ylittämisestä saa voimaa. Pidä tavoite mielessäsi ja muista, että sen saavuttaminen on mahdollista.

Älä tunne huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä.

Jos ei tee mitään eikä edes yritä, on turha jäädä voivottelemaan. Yritä, tee, tartu toimeen. On turha surra saavuttamattomia tavoitteita ja tuloksia, jos ei niiden eteen tee töitä.

Kyse ei ole itsensä löytämisestä, vaan itsensä luomisesta.

Liittyy hyvin paljon tuohon edelliseen. Tuli sorruttua itse nuorempana haahuiluun ja mietin, että mitäköhän musta tulee tulevaisuudessa, vai tuleeko mitään. Omaa itseään ja elämäntarkoitusta voi etsiä loputtomiin, mutta täytyy muistaa että elämä on tässä ja nyt. Teet itse omat valintasi ja kannat elämästäsi vastuun. Jos näet epäkohtia jollain osa-alueella, korjaa ne. Näin joskus kuvan, jossa oli kaksi kalliota vastakkain. Toisella puolella oli "mitä olemme"-kallio, ja toisella "millaiseksi haluamme tulla"-kallio. Kallioiden välissä oli teksti "Leap of faith", ja alhaalla "Make the jump". 

En voi tarpeeksi korostaa oman itsensä tietoisen johtamisen ja ohjaamisen merkitystä elämässä. Sinä päätät ja voit vaikuttaa.

Mä luovutin, taas. 

Sama homma repsahdusten kanssa kun noudattaa ruokavaliota, tai missä tahansa asiassa. Joo, sitähän sattuu kaikille. Nouseminen siitä onkin sitten eri juttu. Toimeen kannattaa ryhtyä kuitenkin heti, eikä jäädä maahan makaamaan. Kyse ei ole siitä, kuinka monta kertaa kaadut vaan siitä, kuinka monta kertaa nouset. Esimerkiksi monella ystävälläni on paha tapa jättäytyä treeneistä ja ruokavalion noudattamisesta heti, kun sattuu yksi lipsahdus tai repsahdus. Hei, pää pystyyn ja eteen päin saman tien! Se hetki kun luovuttaa, on myös usein se hetki, jonka jälkeen alkaisi tapahtua ihmeitä. Tätä on helppo ajatella vaikka painonpudotuksen kohdalla. ÄLÄ LUOVUTA.

Joko mä oon saarnannu tälle sunnuntaille tarpeeksi? ;) Ehkä nyt tältä erää, moi!

-E-

 

comments