sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Sunnuntaimietiskelyä (E)

Tämä bloggaus sai aiheensa siitä, kun kuulen usein ihmisten päivittelyä "kuinka sitä saisi aikaiseksi aloittaa elämäntaparemontin/treenaamisen/tmv" ja "mistä sä saat energiaa tohon treenaamiseen ja kaikkeen muuhun", listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näistä aiheista voisi kirjoittaa ja keskustella vaikka kuinka, mutta listasin nyt itselleni tärkeitä juttuja ja pointteja, joita jokainen voisi omalla kohdallaan miettiä, ja lisäksi kommentoin joitain usein kuulemiani kommentteja.

Sinä itse päätät, mihin suuntaat ja kohdistat omat voimavarasi.
Näin. Kaikilla on/on ollut varmasti jaksoja elämässä jolloin on tullut tehtyä ja käytettyä energiaa johonkin epäolennaiseen, mikä sitten loppupeleissä vaan kuluttaa voimavaroja. Voit käyttää aikaa murehtimiseen ja asioiden päivittelyyn, kun senkin ajan ja energian voisit käyttää hyviin, itseä palkitseviin tekoihin. Koska itse voit vaikuttaa omaan elämääsi, niin miksi suunnata voimavarat johonkin huonoon, negatiiviseen tai ei-niin-olennaiseen, kun ne voisi käyttää esimerkiksi oman unelman tai haaveen saavuttamiseen. Oli se sitten mitä tahansa.

 Omalla kohdallani tuli aiemmin suunnattua omia voimavaroja sellaisiin kaverisuhteisiin, jotka veivät täysin mehut. Se, että toistuvasti nostat jonkun ihmisen itsesäälin syövereistä, ja saat takaisin loppujen lopuksi pelkkää (vertauskuvallisesti) haistavittua ja kiittämättömyyttä, on itselle pelkkää ajan ja voimavarojen tuhlausta. Toisessa esimerkissä tämän kaverin ongelmia ja henkilökohtaisia asioita joutuu kuuntelemaan loputtomiin, samalla toimit kaverin parisuhdeneuvojana, terapeuttina, psykologina ja seksologina mutta takaisin et saa yhtään mitään, edes sitä että toinen viitsisi kysyä sun kuulumisia. Toisen kuunteleminen ja tukeminen on eri asia, puhun ääripään tapauksista. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon kaverisuhteista, jotka eivät ole puolin ja toisin tyydyttäviä ja joihin tunnen kuluttavani voimavarojani turhaan.

Voit vaikuttaa omiin suhtautumistapoihisi ja reaktioihisi.
Kaikki reagoivat eri tavoin, kun elämässä tulee eteen suuri haaste, pettymys, tai jokin seisauttava tilanne tai tapahtuma. Se voi olla jokin suuri asia elämässä, tai ihan vaan takapakki elämäntaparemontissa. Totuttua suhtautumistapaa ja reagointia voi harjoitella ja muuttaa! Jos ennen jokin tilanne sai aikaan tajuttoman pettymyksen tunteen, sellaisen fiiliksen, että tästä ei enää nousta, niin näin ei tarvitse olla aina. Sen sijaan että makaisi viikon sängyn pohjalla itsesäälin kourissa, voi olla avoin ja kuulostella omia tuntemuksia, ja alkaa harjoittelemaan itsensä johtamista. Kyllä, se on täysin mahdollista.

"Sitten kun" ja "huomenna".
Nämä ovat klassiset tekosyyt jonkin asian aloittamiseen. Jos olet tätä hokenut itsellesi jo pidemmän aikaa, niin et luultavasti tule aloittamaan yhtään mitään huomenna(kaan). Aloita siitä syystä jo tänään. Tämä päivä on suurin mahdollisuus, ei huominen. Miksi hukata yhtään päivää? Elämä on lyhyt, eikä kukaan tiedä vaikka se loppuisi jo huomenna. 

Pätee hyvin myös treenaamiseen. "Huomenna mä sitten treenaan kovempaa" tai "huomenna mä sitten menen salille", ja tämä legendaarinen "tässä ehtii vielä hyvin rantakuntoon ennen kesää, aloitan maanantaina". Tee tai aloita se jo tänään!

Positiivinen asenne.
Jotkut eivät välttämättä ymmärrä, kuinka suuri osuus positiivisella asenteella on matkaan ja sen tuloksiin. Ja tarkoitan matkalla siis mitä tahansa, on se sitten matka johonkin suureen muutokseen, jotain liittyen opiskelu- tai työkuvioihin, tai elämä yleensä. Kyllähän kaikki tietää, että harvemmin negatiivisuudella synnytetään positiivisuutta. 

Itseäni on mietityttänyt myös se, kuinka vähän ihmiset kuitenkaan haluavat tehdä toisille hyvää. Joku pieni teko tai sana voi pelastaa koko päivän. Onko se itseltä pois, tai menettääkö siinä jotain? Jos pystyy tartuttamaan edes yhteen ihmiseen positiivisen fiiliksen tai asenteen, tai ylipäätään vaikka hyvän mielen, on se itselle voitto. Uskon, että eteen päin annettu poikii jossain vaiheessa myös takaisin.

Terhin postaus asenteista löytyy täältä
Ehdottomasti lukekaa!

"Ei musta oo siihen."
Ehkä suurinta paskapuhetta. "Kun mä nyt oon tämmönen niin en mä pysty enkä voi." Joissain asioissa vedotaan siihen, että "ei mulla ole aiempaa kokemusta" tai "kun mun tausta on tämä". Itsensä kehittäminen on itselleni aivan äärettömän tärkeää, ihan joka osa-alueella. Jokainen asiantuntija oli joskus amatööri. Oli haave sitten mikä tahansa, kaikki lähtee siitä että uskoo ja luottaa omaan napaansa. Kun tavoite on määritelty, kaikki on itsestä kiinni. Kukaan ei ole sanonut, että se matka olisi helppo tai kivuton tai etteikö se vaatisi paljon työtä, mutta ei kaiken kuulukaan tuntua hyvältä. Voi myös olla, että matka ei helpotu sen edetessä, mutta sinä tulet koko ajan paremmaksi. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, löydät kyllä keinot. Jos et, päädyt vain keksimään tekosyitä. Maalissa lopputulos palkitsee ja huomaat, kuinka kaikki on ollut sen arvoista. Itsensä haastamisesta ja ylittämisestä saa voimaa. Pidä tavoite mielessäsi ja muista, että sen saavuttaminen on mahdollista.

Älä tunne huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä.
Jos ei tee mitään eikä edes yritä, on turha jäädä voivottelemaan. Yritä, tee, tartu toimeen. On turha surra saavuttamattomia tavoitteita ja tuloksia, jos ei niiden eteen tee töitä.

Kyse ei ole itsensä löytämisestä, vaan itsensä luomisesta.
Liittyy hyvin paljon tuohon edelliseen. Tuli sorruttua itse nuorempana haahuiluun ja mietin, että mitäköhän musta tulee tulevaisuudessa, vai tuleeko mitään. Omaa itseään ja elämäntarkoitusta voi etsiä loputtomiin, mutta täytyy muistaa että elämä on tässä ja nyt. Teet itse omat valintasi ja kannat elämästäsi vastuun. Jos näet epäkohtia jollain osa-alueella, korjaa ne. Näin joskus kuvan, jossa oli kaksi kalliota vastakkain. Toisella puolella oli "mitä olemme"-kallio, ja toisella "millaiseksi haluamme tulla"-kallio. Kallioiden välissä oli teksti "Leap of faith", ja alhaalla "Make the jump". 

En voi tarpeeksi korostaa oman itsensä tietoisen johtamisen ja ohjaamisen merkitystä elämässä. Sinä päätät ja voit vaikuttaa.

Mä luovutin, taas. 
Sama homma repsahdusten kanssa kun noudattaa ruokavaliota, tai missä tahansa asiassa. Joo, sitähän sattuu kaikille. Nouseminen siitä onkin sitten eri juttu. Toimeen kannattaa ryhtyä kuitenkin heti, eikä jäädä maahan makaamaan. Kyse ei ole siitä, kuinka monta kertaa kaadut vaan siitä, kuinka monta kertaa nouset. Esimerkiksi monella ystävälläni on paha tapa jättäytyä treeneistä ja ruokavalion noudattamisesta heti, kun sattuu yksi lipsahdus tai repsahdus. Hei, pää pystyyn ja eteen päin saman tien! Se hetki kun luovuttaa, on myös usein se hetki, jonka jälkeen alkaisi tapahtua ihmeitä. Tätä on helppo ajatella vaikka painonpudotuksen kohdalla. ÄLÄ LUOVUTA.

Joko mä oon saarnannu tälle sunnuntaille tarpeeksi? ;) Ehkä nyt tältä erää, moi!
-E-
 


comments

7 kommenttia:

  1. Hyvä postaus täynnä asiaa! Ja muutenkin teidän blogi on huippu, niin motivoiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos :) Aina ihana saada positiivista palautetta! :P Huippua päivää sinulle!

      Poista
  2. Kiitos asiapitoisesta postauksesta, rupesin itsekkin näitä asioita lukieassa miettimään ja juurikin tuota, että millainen, ja minkälaisella asenteella oleva ihminen ja ystävä minä olen! On ihan totta, että negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja positiivisuus saa taas ympärilläänkin olevat asiat ja ihmiset näyttämään parhaintaan. Tämän kun muistaisi itsekkin, lopettaisi sen valittamisen ja keskittyisi nimenomaan niihin hyviin ja positiivisiin asioihin ;)

    Olen itsekkin alottanut suht terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan ja teidän blogianne käynyt lukemassa päivittäin, ihanan motivoivia ja tsemppaavia päivityksiä. Näistä saa itsekkin virtaa lähteä sinne salille ja syömään terveellisesti! Itse olen myös helposti innostuvaa sorttia, mutta valitettavasti usein se innostus myös laantuu aika nopeaan. Teidän postauksianne kun lukee, nousee se karkaamassa oleva motivaatiokin sieltä, kiitos teille tästä!

    Itsekkin pienen pojan äitinä liputan ehdottomasti teidän jutuillenne, sillä on paljon mielekkäämpää lukea samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten juttuja, ja kuinka jokainen tasapainottelee siinä omassa arjessaan niiden peruelementtejen (työ, koti, perhe ja oma aika) kanssa.

    Olisikin kiva lukea teiltä miten organisoitte arkenne, eli ihan vaan miten hoidatte ne arjen rutiinit, missä välissä käytte töissä, hoidatte lapsen, kodin ja parisuhteen ja vielä treenaatte. :D

    Itselle tuntuu olevan kaikista ongelmallisinta tässä uudessa elämäntavassa juuri se tasapainoilu. Mistä löytyy kaikelle aikaa. Plus, että koen jotenkin huonoa omaatuntoa treenamisesta, kun senkin ajan voisi käyttää lapsen kanssa olemiseen..
    Nää on näitä äitinä olemisen ihania puolia, ihan kaikesta voi kyllä ihminen syyllistyä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos todella paljon viestistäsi!

      Kiva että löydät motivaatiota teksteistä :) Itse eilen illalla myös havahduin sängyssä miettimään että olenko ollut nyt lapseni kanssa tarpeeksi, jne. Sitä helposti tuntee pahaa mieltä siitä että kokee että lapsi ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Toisaalta kun mietin niin aamulla se lapsi saa huomiota. Päivän hän on ystävien kanssa koulussa/hoidossa. Päivän jälkeen saa taas rakkautta ja sitten leikkii kaverien kanssa kun äiti liikkuu, ja taas välillä rakkautta. Ne hetket koostuu pääosin yksittäisistä lyhyistä hetkistä siellä täällä päivää. Toki minun poikani on jo niin iso että ei hän enään kanssasi haluakaan leikkiä ja joku naapurin poika aina hakemassa ulos.

      Ne tilanteet kun sitä huomiota lapselle annetaan ovat ehkä lyhyitä useinmiten mutta toisaalta onko sekään hyväksi lapselle jos jatkuvasti touhuaa hänen kanssa ja paapoo? vai onko parempi antaa omin päin keksiä leikkejä, puuhata itsekseen, leikkiä kavereiden kanssa, jne. ja vanhempana vain ohjata toimintaa ja leikkejä? Välillä taas antaa niitä kokonaisia päiviä, jne.

      Lisäksi kun miettii niin esimerkki minkä annamme lapsille liikkumalla on erinomainen esimerkki ;) Lapsemme suhtautuminen liikuntaan voi aikuisena olla riippuvainen siitä minkä esimerkin on lapsena saanut ja jos miettii pitkälle niin mikä sen parempaa kun antaa esimerkki joka on hyvä ja tämän myötä ne omat kullanmurut liikkuu aikuisena ja välttyy mm. sairauksilta sen vuoksi <3 mikä lämmittää niin paljon mieltä <3

      Menipä pitkäksi :D Mutta siis tosiaan kuuluu varmasti asiaan miettiä että mikä kärsii.. Kun sitä niin mielellään antaisi kaikelle 100% mutta kun aika ei vaan riitä.. :/

      Minulle myös se kun mieheni on reissussa viikot joten en joudu viikolla asettamaan aikaa hänelle kun ei ole läsnä muutenkaan.. joka on tietty inhottava juttu mutta joskus myös kiva juttu =)

      Tuossa on yksi minun postaus jossa olen kertonut miten tavallinen arkinen viikko menee tunti tunnilta :)
      http://emmijaterhi.blogspot.fi/2013/02/viikkoni-tunti-tunnilta-t.html
      Tässä yksi emmin postaus:
      http://emmijaterhi.blogspot.fi/2012/10/toivepostaus-paiva-kuvina.html

      Poista
    2. Hei, meinasin itse asiassa lisätä tähän postaukseen asiaa juurikin tuosta arjesta ja siitä, miten organisoin asiat ja tasapainoilen niiden välillä, ja miten vielä suoriudun siitä kaikesta. Siinä on ehdottomasti aihe seuraavaan postaukseen :) Kiitos paljon palautteestasi, mekin motivoidumme siitä, kun lukijat kommentoivat ja kertovat omista kokemuksistaan! Aurinkoista päivää sinulle.

      Poista
    3. Kiitos vastauksestanne tytöt, jään innolla odottamaan postausta aiheesta :)
      Aurinkoista kevättä myös molemmille!

      Poista
  3. Äärimäisen oivaltavasti sanottu tuo, että kyse ei ole itsensä löytämisestä vaan itsensä luomisesta. Siitähän kaikessa on tosiaan kyse. Niin pitkään kun asioita ajattelee siten, että kunhan tiedän millainen olen, niin voin sitten toimia sen mukaan tietyllä tavalla yms. Itseään ei voi löytää koskaan täysin, ja jos voikin, niin se tapahtuu juuri tekemisen ja "luomisen" kautta.

    Teidän bloginne on muutenkin todella motivoiva. Arvostan sitä, että jaksatte kirjoittaa asioihin paneutuen ja yksityiskohtaisesti :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.