Akin tarina (Vieraileva kirjoittaja)

Moro!

Elikkästä tässä olisi vähän tietoa meikäläisestä.. Pian yhdeksän vuotta salitreeniä takana (aktiivista) eli ei ole ollut suurempia taukoja oikeastaan koskaan. Sen verran lujaa jäin tähän hulluuteen heti koukkuun, kun ekan kerran kävin ”nostamassa” painoja, pelkkää kolisteluahan se taisi olla.

Olin tosiaan 14-vuotias ja painoa joku 60kg, kun kävin ostamassa Härmän paikalliseen saliin avaimen, eli vielä ylä-asteikäinen. Olin silloin tosiaankin ylipainoinen ja pyöreyttä oli koko klopissa, mutta pikkuhiljaa alkoi kroppa muokkaantumaan erilaiseksi, jos nyt näin voisi sanoa. Ei tietenkään mitään radikaalia muutosta mutta kroppa otti jo silloin todella hyvin vastaan sen ”treenin” eli rimpuilun painojen kanssa.

Mua ei ole koskaan kiinnostanut mitkään joukkue-lajit, ei jääkiekko, jalkapallo, koripallo, mitä näitä nyt on. Oikeastaan jo pienestä pitäen olen ihaillut lihaksista fysiikkaa, niin miehissä kuin naisissa. Ja pienempänä tulikin tsekattua kaikki Iso-Arskan leffat (tulee toki vieläkin katottua niitä) ja voisin sanoa että nämä kasari ajan muskelimiehet sai mussa syttymään sen, että ”mä haluan kanssa olla joskus tollanen!”

Kuten jo edellä sanoin, niin mun kroppa otti tosi helposti treeniä vastaan, niin se jos mikä sai mut keskittymään enemmän tähän (silloin se oli laji, mutta nykyään elämäntapa) eli lajiin. Safkat oli tottakai retuperällä monta vuotta. Sitä vain kävi sen nuoruuden innolla useita kertoja viikossa salilla, oikeastaan olen aina käynyt 4-6 kertaa viikkoon treenaamassa. Ilman loukkaantumisia, paitsi lähiaikoina tapahtui yksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tuossa oli vähän alkuajoista pientä nippelitietoa.

Kun olin käynyt 6-7 vuotta salilla, aloin VASTA silloin panostamaan enemmän ruokavalioon. Mikä näin jälkeenpäin kaduttaa ihan h*lvetisti ! Se tosiaankin menee niin että OLET MITÄ SYÖT. Sen kun olisi jo nuorena tajunnut. Tosiaankin se lihas tarvii riittävästi proteiinia, hiilaria, rasvaa. Eli toisin sanoen mulla meni tavallaan ”ihan hukkaan” tuo 6-7 vuotta. Oon aina kuvitellut missä kunnossa sitä olisikaan jos olisi heti tiennyt miten syödä?

Mutta kai tuo on ihan yleistä vasta-alkajalle nuorelle pojalle joka käy intopinkeenä salilla. Sitä kuvitteli, että kyllä se lihas sieltä kasvaa kun vaan treenaa aina niin että on paikat kipeenä. Kyllä, osittain totta, osittain ei.

En siis vieläkään noudata mitään kunnon ravinto-ohjelmaa, koska en ole menossa vielä kisaamaan keholavoille. Mutta on tässä vuosien mittaan tarttunut tuota tieto-taitoa aika hyvin, ja virheistähän aina oppii! ..ikävä kyllä. Eli nykyään tulee syötyä 6-7 kertaa päivässä ja protskua tulee otettua riittävästi, näillä mennään hitaasti mutta varmasti. Toki mullakin olisi parantamisen varaa tässä safkaohjelmassa, mutta riippuu mitkä on tavotteet? Mulla ei oo nyt kisatavotteita, niin syön hieman rennnommin.. Tottakai kun tulee se vuosi että meen keho-lavoille heilumaan, niin otan itelle PT:n ajoissa ja hänen kanssaan suunnitellaan koko tuleva vuosi pakettiin.

Lisäravinteista sen verran että niitä tulee lähes päivittäin otettua, edes jotain. Palautusjuoma on tottakai kaikista tärkein, koska se ehkäisee heti sitten kataboliaa. Sinne sekaan laitan yleensä teelusikallisen glutamiina. Töissä menee välipalana proteiinisheikkeridrinkki, toki muiden rahkojen ynnä muiden joukossa.

Miten nykyään sitten treenaan? Painoa on nyt 99-100kg, Paino kävi tuossa 104kg tienoilla mutta nyt aloin vähän kiristämään ylimääräistä pois. Oon huomannut tässä vuosien varrella sen homman että voimannosto ei oo mun juttu. Mulla ei yksinkertasesti piisaa intressit sellaiseen treeniin. Eli treenaan tosi paljo kehonrakennustyyppisesti (ehkä se alkaa pikkuhiljaa myös näkymään kropassa).
Mitä se kehonrakennustyyppinen treeni sitten on? Tai oikeastaan ennen kuin alan tästä enempää kertomaan, niin näistä on niin montaa erimieltä kuin on ihmistäkin, että taidan kertoa vain sen miten tällä hetkellä treenaan.

Treenikertoja tulee 5-6 kertaan viikkoon.
Yks lihasryhmä per päivä (joskus puolitan jalat ja kädet samalle päivää).
Pääliike yleensä raskailla painoilla.
Apuliikkeet pienemmillä painoilla ja tuntumalla.
Sarjamäärät / toistot ihan fiiliksen mukaan. Ja riippuu ihan treenistä.
Paljon pudotussarjoja, erikoistekniikoita että saan uutta ärsykettä.
Mutta tottakai käytän paljon basic liikkeitä ettei totuus unohdu! Eli ei liikaa hifistelyä, hyvässä suhteessa kaikkia!

Aerobisen määrä mulla menee aika kausittain, jos noin voi sanoa. Välillä tulee tehtyä paljon, riippuu ihan suunnitelmista, onko ollu tavotteena sitten vähä erotella paikkoja (kuten tällä hetkellä on). Niin nyt tulee tehtyä aerobista päivittäin, joko juoksua, kävelyä, crosstrainerilla tai soutua. Fiiliksen mukaan mutta kunhan JOTAIN edes tulee tehtyä.

Näillä on menty monta vuotta ja näyttää toimivan itelle tosi hyvin.
Ja oon tässä vuosien varrella mennyt vähän alamäkiä – ylämäkiä tän painon kanssa, välillä on kiristelty ja välillä oon taas hankkinu sitä massaa. Mutta sitähän tää on? Mennään edes takasin..

Iteltä on oikeastaan aina puuttunut se treenikaveri. Mikä on todella suuri merkitys treenaamisessa, se treenikaverin kannustus, varmistaminen tai yleensä ottaen läsnäolo. Monta kertaa kun tulee niitä päiviä että ei oo yhtään motivaatiota salille (joo tiedän, voi pitää välipäivän jos ei oo motivaattoria) mutta kun olis se salikaveri joka vaikka soittais että nyt mennään sinne salille! Tollanen laittais ainakin itellä heti keskittymisen takasin sinne raudan pariin.

Toisaalta tässä yksin treenaamisessa on helpottavia puolia, saa mennä sillon kun itestä tuntuu eikä tarvi sopia yhteisiä aikoja. Mutta tosiasia on se, että lihas-kasvun kannalta treenikaveri olisi oltava.
Kun oot yksin, kuka tulee varmistamaan raskaissa sarjoissa, auttamaan pudotus sarjoissa ynnä muissa?

Mut aina ei mee nallekarkit tasan, pitää hakea sitä tsemppausfiilistä vaikka musiikista tai siitä mielikuvasta miltä haluaa näyttää ajan x päästä? Tai siitä voittaja fiiliksestä minkä saat siitä helkkarin kovasta treenistä, euforinen olotila!

Sanoin tuossa aiemmin että tapahtui yksi loukkaantuminen, nimittäin vasemman rintalihaksen revähdys ja samalla katkes lihassäikeitä. Eli ei ole tiedossa kovia rinta-treenejä pitkiin aikoihin. Onnekseni kumminkin saan ylläpidettyä rinta-treeniä kevyesti, ettei aivan lössähdä tisut!
En oikeastaan muuta syytä keksinyt tuolle muuta kun lihashuollon puute.. Mikä suorastaan hävettää itseänikin. Paikat oli normaalisti lämpösenä kun lähdin penkissä nostamaan, ja yhtäkkiä kuului pari kertaa naps naps ja tanko rinnalle. Mutta se siitä, on onneksi paranemaan päin ja saa tehtyä rinta-treenit edes osittain!

Jos olet menossa ensimmäistä kertaa salille, niin älä tee samaa virhettä mitä minä tein, meinaan sitä että ota jo hyvissä ajoin joltain Personal Trainerilta se safkaohjelma (miksei tietenkin treeniohjelmakin) mutta painottaisin tota safkapuolta.. Kaikista tärkein tässä koko systeemissä. Lihas tarvitsee riittävästi sitä rakennusmateriaalia mitä saadaan riittävästä määrästä protskua!

Ja myöhemmin panostaa siihen lihashuoltoon! Hierojalle edes kerran kuussa runttaamaan koko kroppa läpi.

Eipä mulla muuta! Tässä mun treeneistä vähän tietoa. Lähtöpaino oli jotain 60kg luokkaa ja nykyään 99kg. Tästä on tullut elämäntapa jota en koskaan tule vaihtamaan pois, kyllä tätä niin kauan harrastaa kunhan pysyy terveenä (ja ei tuu noita TYPERIÄ loukkaantumisia).

Tässä muutama photo vuosien varrelta! Pahoittelen poseeraamista :D Valitettavasti en löytänyt ihan mun salin käynnin alkuajoista mitään kuvia, että näissäkin kuvissa on jo treenivuosia vähintään 3-4 vuotta !

Tässä -08 vuosi paino joku 80kg

Vuosi -08 ja paino 80 kg

Vuosi -09 ja paino joku 80kg again :D

Nyky kondista. Paino tässä kuvassa 102kg

Paino 102kg

Paino 102kg

Paino 102kg

Sama paino. Näistä lähdetään sit vähä erotteleen muskulaa.. :)

Ei muutaku tsemppiä kaikille aloitteleville ja jo kokeneemmillekin treenaajille ;) !
Muistakaa päämäärät ja suunnitelmat! 

-Aki-

comments