maanantai 22. huhtikuuta 2013

Saanan tarina (vieraileva kirjoittaja)

Olen reilu 1-vuotiaan tytön äiti. Laihduin synnytyksen jälkeen imettäessä 48 kiloiseksi tikuksi ja rasvoja oli mittaushetkellä jäljellä vaivaiset 12,3 % Olin todella väsynyt kokoajan ja tuntui että olin elämäni huonoimmassa kunnossa. Oli paljon stressiä yksinhuoltajana ja ateriat vain unohtui. Valvoin yöt ja päivät, Kahvin voimalla meni päivät ja illan tullen havahduin siihen että en ole muistanut syödä juuri mitään, imettänyt vain lastani. Olen siis tunne-syöjä, siihen toiseen suuntaan... Lihaskuntoni hävisi olemattomiin, eikä muotoja ollut yhtään. Olo oli surkea! Tiesin koko ajan, että jotain on tehtävä!




Liityin ELIXIA:n jäseneksi viime lokakuussa, mutta ensimmäisen kerran salille vaivauduin joulukuussa. Silloin olin lopettanut imettämisen, minusta ei kerta kaikkiaan enää riittänyt ravinnoksi lapselleni. Salilla musta tuntui, etten oikeasti jaksa enkä osaa tehdä mitään ja jumppiin en voinut mennä koska en halunnut laihtua enempää. Käännyin personal trainerin puoleen.

Aloitin treenaamisen todella epäsäännöllisenä, en välttämättä käynyt salilla/ryhmäliikuntatunneilla kun kerran kahteen viikkoon. Ja sekin tuntui ponnistelulta. Halu voida paremmin oli kova, mutta en todella tiennyt kuinka aloittaa. Kun sain ammattilaisen tuekseni, ja löysin treeniblogit yms. motivaattorit alkoi liikuntakertoja tulla jo kaksikin viikkossa. Nykyisin treenaan 2-4 kertaa viikossa joista 1-2 kertaa PT:n kanssa. Koska rasvanpolttoa on nyt säästeltävä, jottei laihtumista tapahtuisi, ja olisi mahdollisuus päästä tavoitteeseen lihasmassan kasvatuksessa, ei treeniohjelmaani kuulunut aluksi ollenkaan aerobista. Nykyisin teen myös silloin tällöin sykettä nostattavia intervalliharjoituksia sekä joskus kahvakuula tunneilla.

Ruokavaliossa kiinnitettiin aluksi huomiota siihen, että aterioita tulee tarpeeksi! Eli 5-6 ateriaa päivässä, ja koska olin alipainoinen ja rasvaton, niin pitää syödä paljon, eikä rasvoja tai hiilareita tarvitse varoa. Koska tavoitteena on painonnousu lihasmassan avulla, proteiinit ovat erityisen tärkeässä asemassa. Ruokapäiväkirja auttoi tässä paljon, tuli nähtyä paperilla faktana paljonko tulee päivän mittaan syötyä. Ja olisihan siitä tullut huono omatunto, jos illalla ruokapäiväkirjaa katsoessa ei olisi tullut tarpeeksi syötyä. Nopeasti ateriarytmistä tuli tapa, nälkä kasvaa siis syödessä! 

Ruokavalioni on vielä toistaiseksi samanlainen kuin aloittaessa, eli plussakaloreilla mennään.
Minua motivoi ennen kaikkea se että tuloksia on jo tullut, niin näkyviä, kuin sellaisia jotka voi vaan tuntea! Energinen olo, itsetunto on noussut ja minäkuva parantunut. Tämän elämäntapamuutoksen myötä myös säännöllisen satunnainen röökaaminen loppui kun itsestään, miksi pilata hyviä tuloksia moisella paheella.! Heikkoja hetkiä on välillä, aterioita saattaa joskus vahingossa jäädä välistä eikä aina innoissani ole juoksemassa salille, mutta on helppo ryhdistäytyä repsahduksen jälkeen, kun muistaa sen kaiken hyvän mitä säännöllinen ja terveellinen ruokavalio sekä liikunta tuo mukanaan.


Säännöllistä treeniä on nyt takana vähän vajaa 3kk ja tuloksia on jo tullut paljon!! Painoni on noussut 48kilosta 55kiloon!! Ja löysää on vähemmän kuin tikkuna :) Tuntuu, että olen elämäni kunnossa ja suunta on vain eteen päin! Olen löytänyt liikunnan ilon! Automaattisesti fyysisen rasituksen myötä ruokahaluni on palannut, en pysty olemaan syömättä yli kahta tuntia. Ateria- ja unirytmi on säännöllinen. Olen virkeämpi ja energisempi. Näin minusta on myös tyttärelleni antaa enemmän itsestäni. Myös itsetuntoni ja minäkuvani on muuttunut parempaan suuntaan.

Haluan vielä korostaa kaikille, että tämä ei ole todellakaan ollut helppoa tai yksinkertaista. Voisin väittää että aivan yhtä haastavaa, kun painonpudotus!! Ihan yhtä paljon joutuu miettimään syömisiä ja liikkumisia. Lihasmassan kasvatus alipainoisena on oikeasti vaikeaa!

Vinkkinä muille elämäntapamuutosta haluaville voin kertoa sen, että aloittaminen oli se kaikista vaikein pala. Jos tuntuu siltä että on yksin asian kanssa, kannattaa ehdottomasti pyytää tueksi sellainen kaveri joka tietää liikunnasta ja ravitsemuksesta. Jos ei lähipiiristä löydy sellaista henkilöä, niin suosittelen ehdottomasti PT:n palveluita. Hinta on mielestäni pieni siihen nähden, kuinka hyvästä ja terveellisestä asiasta on kysymys. Monella menee sama hinta, ellei enemmänkin, kuukaudessa bilettämiseen, roskaruokaan ja tupakkaan. Siitä saa loistavan alkusysäyksen ja oppii todella paljon uutta, jotta voi jatkaa terveellistä elämäntapaa itsenäisesti. Myös tässä asiassa nälkä kasvaa syödessä, hyvään oloon jää koukkuun! :) 

Aurinkoisin terveisin Saana

Saanan blogi *klik*


 Hyvä Saana! :)
Sinustako seuraava vieraileva kirjoittaja? Oletko itse kokenut ja läpikäynyt suuren elämäntapamuutoksen, tai tunnetko jonkun, jolla olisi oma tarina kerrottavana? Aihe voi koskea painonpudostusta, lihasmassan kasvattamista, tai mitä tahansa aiheeseen liittyvää. Kerro meille muodonmuutoksestasi kuvien kera, ja tule blogimme vierailevaksi kirjoittajaksi! Pyrimme valitsemaan yhden tarinan viikoittain julkaistavaksi. Jaetaan kokemuksia ja inspiraatiota näin kevään ja kesän tullessa!

Tarinat voi lähettää osoitteeseen emmijaterhi@gmail.com
comments

2 kommenttia:

  1. Vitsit! Tällasta tarinaa oon odottanut! Itsellä ollut alipainoa aina ja lihasmassan kasvattaminen äärimmäisen hankalaa, nyt olen raskaana ja on maistunut melko hyvin ruoka että kiloja on jonkin verran tullut mutta pelkään kyllä mihin se menee sitten kun lapsi syntyy maailmaan ja oon poikki ja väsynyt siitä ihanuudesta.... Mutta hienoa lukea vihdoinkin näin päin olevista ongelmista eikä pelkästä painonpudotuslähtökohtaisesta, mulla on siis toivoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että on kohtalotovereita! Meikälle kertyi raskauskiloja n.13kg, mutta ne hävisivät nopeasti ja vielä vakiopainostani nappasi osan. Kannattaa kaiken väsymyksen ja kiireen keskellä muistaa pitää huolta itsestä!! Helposti käy niin että unohtaa itsensä ja oman hyvinvoinnin ja laittaa vauvan kaiken edelle.Yritä muistaa syödä hyvin ja säänöllisesti, (etenkin jos imettää on tärkeä pitää huolta ravinnosta) sekä nukkua riittävästi, käydä kävelyllä ja aloittaa liikkuminen pikkuhiljaa mikä itsestä tuntuu mukavalta. Tsemppiä sulle ja onnellisia odotushetkiä ! :)
      -Saana

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.